Ugh, olen puhunut!

Lätkä on ollu mulle aina se juttu. Luistimen nauhat kii ja maila kätee… kaikki muu unohtuu. Lätkä on aina ollu se, joka pitäny mut kiinni tässä kaikessa. Sama se mitä muuta olis tapahtunu ympärillä. Mä oon aina sama Tapulin poika.

Viimesten viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana kaikki on tullu mulle ihan helvetin selväks. Mul on vahva tunne ja näkemys asioista. Mä tiedän tasan tarkkaan mitä haluun elämältä ja urheilulta. Sen takii tahdon puhdistaa ilmaa, koski liian moni sivullinen on saanu aivan turhaa paskaa niskaan. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.  Älkää uskoko kaikkee sitä paskaa mitä lehdet kirjottaa. Tän jälkeen katotaan vaan eteenpäin.

Mul on ollu koko ajan kaikki edessä ja saatavilla. En oo nähny sitä kaikkee muuta. Kaikkee mitä maailmassa on ja mitä elämä parhaimmillaan on. Tuntuu nykysin, et oon joku mietiskelijä tai filosofi. Mul on ollu niin paljon aikaa maailmalla ja vankilassa miettii kaikkee.

Mul on mahtava perhe ja ystävät. Mun nykynen avovaimo on mulle kaikki kaikessa. Tuntuu, et me oltais tunnettu ikuisuus. Mä en oo koskaan aikasemmin tuntenu mitään vastaavaa. Ei oo aikasemmin asiat liikuttanu juuri suuntaan tai toiseen, mut nyt me ollaan Nannan kanssa menty niin täysii jo nää muutamat kuukaudet.  Jotenkin koko maailma on auennut iha eri tavalla.

Toivon jengin tajuuvan, et nyt eletään mahtavia aikoja. Ei tää oo mitään avautumista tai anteekspyytelyy. Haluun kertoo teille mis mennään ja mikä toi mut tähän. Teen sen omilla ehdoilla ja sanoilla. Kaikki viimeaikaset tapahtumat on tehny musta entistä vahvemman, ja tiedän miten haluun elää joka ikinen päivä tästä eteenpäin. Lähipiiri on aina tienny kuka mä oon. Jengil on ollu mussa kestämistä, mut niin tulee aina olemaankin 😉 Kaikki on vasta alussa!

Kuoleman porteilla

Koko tää mun elämän kuuden vuoden projekti ja työ itteni kans… ei täs millään voi sanoa, et asioita on tehty aina oikein. Tiedän, et oon tehny juttuja ihan päin helvettiä. Kuitenkin tällä hetkellä kaiken tän jälkeen mä seison leuka pystys ja isompi tulenpalo silmis kuin koskaan. Katon eteenpäin ja kannan vastuuni. Uskon ja tiedän viimein mun elämän rajat ja suunnan.

Koko mun elämän jatkunu sirkus ja juhliminen päätty vuonna 2008. Mä makasin koomassa kaheksan päivää. Mutsille ja faijalle soitettiin, et tulkaa tsiigaa teidän poikaa nyt . Myöhemmin ette ehkä enää ehdi. Meilahden väki taisteli. Mä taistelin. Mä palasin! Kukaan ei voi koskaan ymmärtää kuinka kiitollinen mä oon Meilahden teho-osaston henkilökunnalle mun elämästä.

Lehdis on ton jälkee ollu juttuja, et oon ollu siel tai tääl dokaamas. Milloin oon ollu kännis rähisee ja milloin jotain muuta touhuumas. Kylmä fakta on kuitenkin se, et meinasin kuolla ja mun haima meni tosi huonoon kondikseen. Se tulehdus oli helvetin paha, enkä oo sen jälkeen voinu enää ottaa tippaakaan. Mun tulehdusarvot oli yli 500, kun hengenvaarallisen raja menee jossain parissa sadassa.  Lähipiiris on sattunu monelle sama ja pari ei oo uskonu lääkäreit. Ne ei oo enää tääl tänää meiän kanssa.

Olin pari viikkoo osastolla kooman jälkeen. Ne olis tahtonu pitää mua pidempään siellä, mut emmä kestäny enää päivääkään ja lähin himaan. Meni kuukaus tai kaks niin, et valvoin yöt ja nukuin päivät. Pelkkä kävely talon ympäri ja mä olin ihan puhki.

Oon aina ollu jääräpää ja oli tosi vaikee uskoo, et miten just mä päädyin siihen tilanteeseen. Mä olin 33-vuotias ja meinasin delaa. Silti kelasin vaan, et mitä vittua häh?! Eksmä voi enää dokaa ja juhlii? Kaiken muun ne pysty multa aina viemään, mut mun kännejä ei. Nyt nekin vietiin.

Paluu kentille

Mä oon aina rakastanu lätkää ja se on antanu mulle niin paljon, ettei väki voi edes tajuta sitä. Mun on kiittäminen Hamburg Freezers jengin johtoo, kun ne otti mut sinne Saksaan. Ne anto mulle uuden mahiksen nousta takas jaloilleen. Eka vuos tosin oli ihan mielettömän vaikee, ja se elämäntapamuutos jotain täysin käsittämätöntä. Ihmisii voi aina auttaa ja tukee, mut jokasen on tehtävä se ite, jos tahtoo saavuttaa jotain suurta. Ja mä olin valmis tekee sen duunin… ja enemmänkin.

Asuin sen pari vuot Hampurissa ja voin kertoo, et siellä jäi paljon aikaa kelaa asioita. Tokana vuonna homma alko pelillisestikin luistaa ja palasin sit hetkeks Suomeen ja Bluesin jengiin. Siit on iso kiittäminen Petri Matikaista, joka usko muhun ja anto mulle uuden mahollisuuden.

Kaikki mennyt ja tapahtunut oli Suomes viel tosi pinnalla, kun tulin takas. Se oli ihan ymmärrettävää, et noi koomaa edeltäneet ajat oli kaikil mieles. Kaikki oli tuorees muistissa ja muutos vaatii aikaa. Matikainen joutu tekee helvetisti duunia, mut se halus mut sinne. Piti käydä juttelee sponsoreiden kans ja vääntää kättä. Se jätkä raivas mulle paikan siihen jengiin ja me tehtiin huikeeta yhteistyötä sen kanssa ihan loppuun asti.

Bluesin kausi oli ihan mieletön. Meil oli tosi nuori jengi ja mentiin melkein loppuun asti. Taisteltiin säälipleijareista aina finaaleihin saakka. Ihan huikee kausi.

Sit mulle aukes mahollisuus päästä pelaa Minskiin. Bluesin kans sopparia oli viel vuos jäljellä, mut Minsk osti sen ulos. Lähin sinne ennen kauden alkuu ja olin pari vuotta treenannu tosi määrätietoisesti. Pelasin vuosien tauon jälkeen parasta lätkää mitä olin pelannu ja joukkue pärjäs tosi hyvin. Me päästiin aina KHL:n playoffeihin asti.

Minskissä lätkäpuitteet oli ihan täydelliset. Kiekko on siel tosi isossa roolissa ja uus halli oli melkein joka matsissa täynnä. 15 000 ihmistä huutamas ja kannustamas. Mut vaikka puitteet oli hillittömät ja pärjättiin, oli lätkän ulkopuolella tosi hiljasta. Siel pelas myös pari muuta suomalaista, mut niil oli siel perheet mukana.

Isoja muutoksia

Mä tapasin toisel kaudel yhel rokkikeikal tän muijan ja alettii hengailee paljon. Se autto mua käytännönasiois ja jotenki vaa päädyttiin seurustelee sen kans. Ku mun soppari loppu Valko-Venäjällä, tuli realiteetit esiin… Se tuli raskaaks ennen mun lähtöö, vaik me oltiin käyty läpi ”aikuisten asiat” ja ehkäsypuolen piti olla kondiksessa.

Missään kohtaa mä en ollu tän kannalla, koska olosuhteet ei todellakaan ollut hyvät. Gimmalla on sen aikasemmasta avioliitosta kaks lasta. Yhtälö oli ihan mahoton: mä olin silloin naimisissa ja asuin perheen kans jo Suomes.  Ehdotin aborttii, mut ei se suostunu.

Totta helvetissä tää kaikki oli viimeinen niitti Susannalle. Mulla oli ollut suhde Valko-Venäjällä paikallisen muijan kanssa, joka nyt sit sai skidin mulle. Eihän kenenkään tarvii tollasta sietää, mut eihän asiat oo niin yksiselitteisiä. Asioit tapahtuu ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.  Mut elämä jatkuu.

Ex-vaimolle kaikista isoin kiitos menneestä. Mä en oo ollu aina läsnä. Oon pelannu vaa lätkää ja juhlinu. Se on melkein yksin joutunu kasvattaa meidän lapsen. Mut Ronjan edessä en oo esimerkiks ikinä ollut kännissä! Aina kun oon ollu läsnä, oon ollu hyvä isä. Mulle on asiat vaan hoidettu aina niin, et oon voinu pelata lätkää, ja se on silloin aina tehty selväks joka suuntaan.

Mut totta kai halusin asioiden menevän ihan eri tavalla. Minskissä daami teki omat päätökset ja synnytti lapsen. Mä en tuu elää siellä siinä elämässä mitenkään mukana, koska mulla on täällä oma elämä. Kannan silti vastuuni niin kuin pystyn. Annoin lapselle mun sukunimen ja mahiksen päästä myöhemmin sieltä pois opiskelee ja duuniin. Tietenkin myös autan taloudellisesti niiden arkea siellä.

Ei tää nyt niin iso juttu oo, koska elämässä tapahtuu kaikenlaista. En oo eka, enkä tuu olee vika, joka on täs tilantees. Ihmiset menee yhteen ja eroo. Nää mun asiat on tehty ja tapahtunu. Mennyt on mennyttä, eikä sitä voi muuttaa. Kaiken tän jälkeenkin tuun kantaa vastuuni. Tytöllä tulee olee mahollisuus päästä opiskelee ja töihin muualle, joka on tietenkin iso juttu.  Kannan vastuuni sillä tavalla, jonka ite parhaaksi nään. Asia on loppuunkäsitelty.

Minskissä toinen vuos oli mulle iso vuos. Mut valittiin sen jengin kapteeniks ja pelasin helvetin hyvää lätkää. Arvostus oli korkeella ja otin roolin mielelläni vastaan. Jengiin tuli kuitenki ton kauden jälkeen isoja muutoksia, kun Valko-Venäjän MM-skabat läheni. Seura päätti ottaa jengiin paljon valkovenäläisii, jotta ne pääs valmistautuu kotikisoihin. Näin jälkikäteen todettuna hyvä ratkasu, kun kattoo miten hyvin ne pelas kisoissa.

Kun kävi selväks, ettei sinne jää paljoo ulkomaalasii, rupesin kattelee muualle. Pitkien neuvotteluiden jälkeen tein diilin Jokereiden kanssa. Tää kaikki toi mua lähemmäks sinne, mihin halusin. Kaks vuotta tosi kovii pelejä KHL:ssä, rankkaa reissaamista ja kaikki se treenaaminen. Homma oli totaalisen ammattimaista ja siinä luotiin pohjaa ja jatkumoa itelle.

Kaikki tää, mitä oli tapahtunu kentällä ja sen ulkopuolella, oli muuttanu olosuhteita. Mies oli pysynyt samana. Saksassa ja Valko-Venäjällä oli tosi paljon aikaa kelailla asioita. Kaikki alko selkeytyy. Oon aina tienny kuka mä oon, mut nyt oli ihan vitun selkeetä mihin mä oon menossa. Kuuden vuoden herääminen.

Uusi alku

Kaiken tän muutoksen keskel mä löysin Nannan. Tää mimmi tuo ihmisille pelkkää positiivisuutta ja energiaa. Se auttaa ihmisii elää terveellisesti ja on ite kaikin puolin mahtava ihminen. Voin väittää, että se on yks maailman rehellisimmistä, avoimimmista ja suorista ihmisistä. Mä haluun ite samanlaiseks.

Kaikki tää negatiivissävytteinen ei oo mitenkään häneen liittyvää tai hänen syytään.  Yleinen kuva on ollu täysin väärä. Joissakin medioissa tätä paskaa on jauhettu ja se on väärin Nannaa kohtaan. Totuus on täysin päinvastainen.

Kattokaa mitä se on mulle tehnyt muutamassa kuukaudessa. Kattokaa mihin me ollaan päästy. Kaikki tää mitä nyt näätte jäällä ja sen ulkopuolella tänä päivänä. Oon paremmassa tikissä kuin koskaan ja kaikki läheiset näkee sen. Oon onnellinen ja tiedän mitä elämältä haluun. Vittu! Mun mutsiki sanoo, et ei oo nähny mua näin onnellisena ja hyvinvoivana. Osaan nyt laittaa kaiken likoon oikeiden asioiden puolesta. Oon aina tehny helvetisti duunii, mut kanavoinu tekemistä vääriin juttuihin ja tuhlannu energiaa vääriin asioihin. Nyt tää homma on mulle kristallin kirkasta ja mä oon noussu uusille leveleille . Niille, joille mä kuulunki!

Ette voi edes tajuu mitä kaikkee on mun -93 alkaneen kiekkouran aikana tapahtunu kaukalos ja sen ulkopuolella! Jotain varmasti kaikki osaa hahmottaa, mut ei teil kyl oo mitään hajuakaan. Mä tuun kertoo siitä joskus, kun on sen aika. Mä tuun kertoo teille juttuja, joita ette oo osannu ees kuvitella. Niiden aika ei oo nyt. Nyt tsiigataan eteenpäin. Palataan näihin asioihin ehkä elämänkerran muodossa peliuran jälkeen, koska mä uskon, et mulla on ainutlaatunen ja huikee elämä takana ja edessä. Olis huutava vääryys, jos näistä ei jätä kirjallista jälkee tuleville sukupolville.

Kaikki mitä on tapahtunu… Voitte olla varmoja, et mulla on ollu hauskaa. Jossittelu on ihan turhaa, enkä loppupeleissä kadu mitään. Tietenkin jotain olis varmasti voinu jättää tekemättä, mut tää on just tätä mitä tää on. Elämä on ihan vitun makeeta ja täynnä mielettömiä muistoja. Mulle tuli matkal äkkipysähdys ja suunnanmuutos, mut näin sen pitikin mennä.

Mä haluun kyl kiittää koko perhettä ja läheisiä. Ja sit tietenkin kaikkii tärkeit ystäviä, jotka kyl tietää ketä ne on. Iso kiitos vielä kerran myös Suskille. Tahdon et väki tietää et arvostan ja kunnioitan kaikkia. Anteeks en oo pyydelly, enkä pyytele. Kiitollinen mä silti oon tosi monelle. Todella kiitollinen.

I’m back

Mä oon edelleen sama Tapulin jätkä – Palovartiantien paroni. Oon tullu takas! Kaikki on just nyt vitun ylpeitä ja venaa mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Kaikil on hyvä fiilis ja kaikki edelleen arvostaa. Se tuntuu just oikeelta.

Ne ketkä tuntee mut hyvin, tietää et mä oon fyysisesti loistavassa kondiksessa, mut en vielä lähelläkään siel mis pitää. Tän lisäks mä tunnen ja tiedän itteni. Oon vaan noussu henkisesti ja ihmisenä uudelle tasolle. Oon sama jätkä, mut vaan iisimpi ja aikuisempi. Mul on aina ollu paksu nahka ja oon laittanu itteni likoon. Selkärangan pääl lukee hardcore. Sitä on yritetty murtaa monta kertaa monelta suunnalta, mut se ei onnistu. Nyt kaikki tulee positiivisuuden, onnellisuuden ja ilosuuden kautta – aitoo tunnetta! Kaikki on hyvin.

Me asutaan Nannankaa yhessä ja meil on suuret suunnitelmat ja tavotteet. Meit on kaks vahvaa ihmistä yhessä. Me tykätään ja nautitaan samoista asiosta. Tullaan tekee omia ja yhteisii projekteja. Nää kaikki tulee tulevaisuudes selvii teille paremmin. Mulla on omat urheilulliset tavotteet korkeella: pitää saada Jokereiden kanssa kaikki mukaan meiän juttuun ja taistella meille playoff-paikka. Ite playoff-maailma on vielä ihan oma juttunsa.  Sit nyt tuli MM-hopeeta ja ens vuonnahan olis Prahassa noi MM-skabat…

Tiedostan, et ens vuonna kilpailu tulee olee tosi tiukkaa. Pitää pelaa loistava kausi niin henk.koht. kuin joukkueenkin tasolla. Sit se poikii itelle ja muille mahdollisuuksia. Kyl nää on näit unelmii mitkä potkii joka päivä mua eteenpäin.

Sitku joskus hokkarit jää pelaajana naulaan… Mul on laaja kokemus eri seuroista, valmentajista, treeniohjelmista jne. On hyvin todennäköstä, et tuun jossain vaihees antamaan mun kokemukseni ja osaamisen suomalaiselle kiekkoilulle ja nuorille. Lätkä on antanut mulle niin paljon, et mul on ihan helvetisti annettavaa takasin. Mut tätä ei tarvii ihan vielä miettiä.

Mun muut unelmat ja tavotteet odottaa viel, et lätkäura on ohi. Mul on monia hommia mietitty valmiiks, mitä tahdon urheilullisesti tavottaa. Tahdon haastaa itteni. Tahdon nousta vapaaottelukehään ja tiedä vaikka menisin Arnold Schwarzeneggerin viitoittamaa tietä Speedot jalassa lavalle. Urheilu on urheiluu, mut elämä on elämää. Kyl yks unelma on saada vielä Nannankaa poikia 😉

Suomes on aina ollu uutisointi ja yleinen mielipide jotenki niin negatiivissävytteistä. Vaikka se on ollu osittain ymmärrettävää, ni silti esimerkiks täl menneel kaudel mä rikoin ennätyksii! 39-vuotiaana voitin Liigan pakkien pistepörssin vanhimpana pelaajana koskaan. Edellinen ennätys oli yli 20-vuoden takaa ja mä oon neljä vuotta vanhempi ku se edellinen kundi. Musta tuli kanssa kaikkien aikojen vanhin MM-kisoissa pelannut Leijona. Raipe oli 38-vuotiaana pitänyt kruunua aikasemmin. Ja sit me hankittiin vielä tommonen tulos MM-skaboista, vaikka meil oli toistakymmentä ensikertalaista messis!

Tää oma media on myös iso uus juttu. Oivalluksia syntyy jatkuvasti ja opin koko ajan. Tää kaikki on mahtavaa, enkä tiedä mihin asti tän kanssa vielä päädytään. Sain MM-kisojen aikana yli 15 000 Instagram-seuraajaa! Sekin tulee olee yks mun väylä, mistä näkee missä heilun ja mitä teen.

Tuun kesän aikana raportoimaan tääl erinäisiä juttuja. Treeni alka NYT! Mä vedän ensin oman valmistautumisjakson ja sit Jokerit alottaa heinäkuun lopussa joukkueen yhteisen valmistautumisen. Tulee huikee sarja ja on mahtavaa palata KHL-liigaan. Hei täs tehään historiaa täl jengil! Koko jengi on ihan törkeen motivoitunutta!

On ollut tärkeetä huomata kuinka suuri vaikutus tarkalla ruokavaliolla ja levolla on urheilemiseen. Varsinkin kun on 39! Samoin miten onnellisuus ja hyvä olo vaikuttaa. Nykyään isoimmat kiksit saan treenaamalla ja jollain, mitä ei ihan tässäkään foorumissa viitti ääneen sanoo 😉 Myös vedonlyönti ja uhkapelaaminen on lähellä sydäntä. Aina ku jotain elämäst poistuu, jotain tulee tilalle.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Makeeta nähdä miten kaikki ympärillä tukee ja kannustaa.

Loppusanat

Tiedostan ite sen, et herätän edelleen paljon tunteita, ennakko- ja harhaluuloja sun muuta. On ollu mahtavaa huomata, että esimerkiks Nannan perhe, sukulaiset ja ystävät on ottanu mut hyvin vastaan ja antanu oman tilan. Minsk-vuosien jälkeen täs on päästy koko ajan lähemmäks sitä määränpäätä. Tie aukee päivä päivältä selkeemmin ja paremmin. Kaikki on kasvanu tekemisen myötä. Nyt ollaan siin kynnyksellä: kaikki on pelissä täydellä liekillä.

Mahtavaa palata maailman toisiks kovimpaan sarjaan.  Oon koko ajan uskonut omaan juttuun ja teen helvetisti duunia sen eteen. Homma jatkuu Jokereiden kanssa.

Lätkä jutut on lätkä juttuja, jotka pyörii normaalisti. Jos tahotte yhtään mitää pintaa syvempää, tää on mun oma juttu ja ainoo kanava puhuu näist. Ei mun näit tarvis missään heitellä, mut koen et nyt on oikee hetki. Tuun raportoimaan tänne koko kauden kulusta ja elämästä. En muualla. En tuu ottaa kantaa muuten vaadittua enempää. Tätä kautta kerron omia fiiliksiä ja tuntemuksia. Kerron täällä myös uusista yhteistyökuvioista ja muusta.

Jos jollekkin ei maistu, paremman voitte jostain löytää, mut toista tällästä ette.

Nothing is over. Olkaa hereillä. Ollaan hiljaa– kohta paukkuu! Älkää saatana luulko et tää oli tässä. Nythän tää vasta alkaa. Isoja juttuja on tulossa…  Tai sit mä muutan Thaimaaseen vaan treenaa, kun alettiin just rakentaa kämppää sinne. Muistakaa, et mä oon Tapulikaupungista Palovartijantieltä.

Hyvää alkanutta kesää kaikille – varsinkin kaikille koululaisille ja lakitetuille. Nauttikaa kesästä ja olkaa onnellisia. Puheet on nyt puhuttu. Nyt on aika armottomalle kurinalaselle treenaamiselle ja lomailulle. Nähään kesällä saleilla, juoksulenkeillä ja vesiurheilun merkeissä.

Palaan pian…. kaikesta.