PEACE

Alotetaan tää homma kiitoksella. Mä haluun kiittää kaikkii teitä lukijoita tuesta ja palautteen määrästä. Tuli osittain tosi rajuu kamaa, ja moni kerto omista rankoista jutuistaan ja kokemuksistaan. Suuri kiitos kaikille näistä ja luottamuksesta.

Nyt on kesä lopuillaa ja kausi alkaa. Tuntuu silt, et on oikee aika kirjottaa mun toinen blogikirjotus. Koht meinaan alkaa reissaaminen. Tosin ei täs oo missään vaihees ehtiny asettuu aloillee, vaan koko ajan on menty täysillä!

Kesä tuli ja meni

Viime kausi loppu, kun tiputtiin HPK:lle. Lähettiin siit Nannankaa kolmeks viikoks Thaimaaseen, jonka jälkeen alkoi neljän viikon MM-leiritys. Kierrettiin jengin kanssa pitkin Suomee: Savonlinnas, Kuopios, Mikkelis, Jyväskyläs… Käytiin kanssa kääntyy Slovakias.

Sit alko kolmen viikon MM-skabat Minskis Valko-Venäjällä. Vittu et oli huikeet kisat. Niit skaboja ja jengii tulee muistelee lämmöl viel pitkään! Sielt ku palasin himaan, käytiin tsiigaamassa Metallican keikka. Oli mahtavaa päästä taas kattoo maailman parasta basistii livenä (Robert Trujillo). Oonhan mä nähny sen monta kertaa aikasemminkin, mut niistä reissuista ei oo hirveesti muistikuvii 😉 Nyt Stadis oli kova ukkonen ja sade. Se toi oikeenlaisen fiiliksen just Metallicalle… Kun ne veti ”For whom the bell tolls”… vieläki nousee karvat pystyyn!

Me pidettiin sen jälkee Nannan kanssa pienimuotoset tuparit frendeille. Jatkot oli Aerosmithin keikalla Hartwall Areenalla. Totta kai meil oli aitiot ja systeemit kunnossa 😉 Helvetin hyvä porukka oli kasassa, eikä keikastakaa jääny mitää muuta ku hyvää kerrottavaa. Tosin tää mun porukka tais olla sillä mun ”vanhalla juhlatuulella”, eikä ne muista keikasta yhtään mitään 😉 Mut tosissaan jäätävän hyvä setti oli!

image_7Ehdin olemaan reilun viikon Suomessa ja sit startattii Barcelonaan treenileirille. Tietenkin vähän lomailtiin kans, ettei menny ihan pelkäks treenaamiseks. Barcelona on älyttömän upee kaupunki, ja siellä on kilometrikaupalla rantaa, merta ja nähtävää. Barcelonassa on kaikki: rannat, ostosmestat, ravintolat, yöelämä, kävelykadut, pikkukahvilat, katutaiteilijat.. ihan kaikki! Käykää tsiigaa mun Instatililtä kuvia meiän reissusta!

Barcelonassa vierähti yhteensä kolme viikkoo. Lähettiin heti Suomeen paluun jälkeen mökille tuttujen kanssa. Pitäähän sitä kerran kesässä käydä mökillä pois kaupungin valoista ja kalastaa, lyödä golfpalloja järveen laiturin nokalta ja tietenkin saunoo. Olihan meillä siel pienet mökki-olympialaisetkin, eikä varmaan tarvii mainita kuka ne hoiti 😉 Sit olikin aika taas lentää takas Thaimaaseen kolmeks viikoks. Piti käydä hoitaa asunto- ja tonttijuttuja, sekä tietenkin treenaa ja valmistautuu alkavaan kauteen.

Paluu arkeen ja treeneihin

Tässä välissä mä haluun sanoo pari sanaa kotimaisten medioiden toiminnasta… Varmaan aika moni huomas, et meiän reissulta tuli jos jonkin näköstä uutisointii. Mä koen, et on vitun noloo lehdistöltä repii tollasii juttuja meiän Instagrameista. Ne uutiset oli niin huonol tasolla, et en tiä oliks niit duunaa jotkut kesätyöntekijät…

Me ei ruveta muuttaa meiän juttuja lehdistön takii, vaikka niiden toiminta olis kuinka noloo. Jutun juuret on siin, et meillä on iso ystäväpiiri ja perhe, jotka tahtoo seuraa meiän juttuja sosiaalises medias. Ja totta kai on faneja ja muita, joita meiän jutut myös kiinnostaa. Tuntuu silti naurettavalta, et jos mä laitan jonkun kuvan tonne, niin se on heti lehdis jollain ihme otsikolla. Ehkä tää on sit sitä nykyaikaa…

Sen jälkeen, ku palattiin Thaikuista, alko saman tien Jokereiden treenit. Joka jätkä on vetäny helvetin hyvin. Treenit alko 21.7., mut tässä ollu tosi paljon ennakkoon juttuja. En ala tässä todellakaa nuolee kenenkään hanureita, mut toimistolla on paiskittu kovaa duunia.

imageHarkimot, Kurrit, Vuorinen ja venäläisomistajat on myös tehny jättimäisen homman, et ollaan oikeesti saatu kilpailukykynen jengi kasaan ja hommat toimii. Fiilis ja kaikki on ihan mieletöntä!

Päivittäinen tekeminen on meiän näkökulmasta paljon Westerlundin ja sen valmennustiimin varas. Sen näytöt on kiistattomat suomalaisen lätkän parissa – varmasti tietää mitä tekee. Nyt, kun kaikki on toimistolla tehny kovaa duunii koko kesän, on pallo meillä… tai tässä tapauksessa kiekko!

Meillä valmennuksella ja pelaajilla on nyt meiän jutut. Me tehään ne joka päivä mahollisimman hyvin. Täst tulee mieletön juttu, ja pelirytmi tulee olemaan armoton! Onneks meil on laaja rinki, koska joka toinen päivä pelataan, ja reissaaminen on kovaa. Mä oon sen jo aikasemmin kokenu. Kaikki siit voi puhuu ja asennoituu, mut sen kokee sit vasta, kun se on päällä!

Nyt meillä on alkanu harjotuspelit, jotka on paras hetki hitsautuu jengin kanssa yhteen. Noi on paras paikka treenaa meiän omaa juttuu, jolla tullaan talven aikana voittaa pelejä, ja tukeutuu siihen aina vaikeina aikoina. Niit tulee monta kertaa kauden aikana varmasti. Meil on kuitenkin jotain mihin uskotaan ja luotetaan.

Haluun sanoo täs kaikille Jokerifaneille: tsiigatkaa kokonaisuutta näis treenipeleissä – älkää tulosta. 4.9. alkaa kausi kotipeleillä. Sillo meil on kaikki valmiina. Me tehään koko kausi ihan järjettömästi hommii… Me lähetään voittaa joka ilta ja haetaan playoff-paikka. Ja mä tiedän, niinku monet muutkin, et pleijarit on ihan oma maailmansa, ja siel voi tapahtuu ihan mitä vaan. Nyt on kovan duunin aika ja meil on kova jengi kasas!

image_8Meil on joka päivä harjotukset, kun sarja alkaa. Sit joka toinen päivä on peli, mut sillonki on aamujäät. Se tarkottaa sitä, et sä oot hallilla 9-13 ja sit 16-22. Aamusta iltaa työpäivii. Välis käydään vaan vetää päiväunet. Välipäivinä me vedetää jääharjotukset, sit lihashuoltoo, lenkkii, punttii ja muuta. Illat on vapaa-aikaa, mut ei siinä mitään oikee voi tehä, kun aamulla on taas sit jäät ja illal peli. Kaikki lepoaika on käytettävä siihen itteensä. Vieraskiertueella on tietenki vielä lennot pelin jälkeen toiselle paikkakunnalle, ja päivät venyy yömyöhäsiks – ei tää aina lungia oo 🙂 Tätä koko syksy läpi niin kaikki tajuu, et meitä viedään niinku Cheek räppää: äärirajoille!

Mä vedän tohon päälle vielä extratreenii Töölö Gymil ja Fressillä, koska fakta on se, et mä oon kohta 40 ja liekki palaa silmis. Mulla on viel kivikovia tavotteita elämäs!

Sarjaa siis alkaa nyt ja loppuu sit helmikuus. 60 pelii ja tietenkin pleijarit, maajoukkuepelit ja välissä joulutauot. Täs tuli niin paljo annettuu kehuja Jokereille, et annetaa vähä paskaaki. Meil päätettiin, et lähetään Spengler Cuppiin Sveitsiin joulun ja uudenvuoden välissä. Siit on pakko vähän antaa noottii, et ton ois voinu jättää väliin!

Mut palataan näihin lätkäjuttuihin, kun kauden alkurysäys on saatu heitettyy! Muistakaa, et on vaan yks jengi stadista (ainakin tässä liigassa)… ja se on Jokerit! 😉

Sijottakaa itteenne

Mä oon ihan mielettömässä kunnossa. Oon treenannut koko kesän ihan tajuttoman kovaa, mut en vieläkää oo siellä mihin haluun. Mä oon Nannan kautta saanut tietoo ja taitoo suoraan huipulta! Nannan valmentajat fitneksessä on auttanu mua. Marjo Krishi, joka on voittanut melkein kaiken, ja Anna Virmajoki. Nuori likka, joka sekin on voittanut melkein kaiken.

Ne valmentaa Nannaa ja tekee yhteistyössä kaikki ruoka- ja treeniohjelmat. Ne on tehty Nannalle, mut mä oon vetäny samoilla. Näytän teille yhen päivän esimerkin siitä, miten mä treenasin ja söin nyt kesällä. Oli helvetin makeeta kokeilla uusia juttuja! Ja viel heti alkuun varoituksen sana, et nää ohjelmat on suunniteltu ja tarkoitettu ammattilaisille!

Sen jälkeen, kun oon saanu tietoo enemmän safkoista, oon tajunnut millasta skeidaa on tullu vedettyy. Miettikää, et silti oon vetäny jo yli 20 vuotta jääkiekkoammattilaisena! Ekana mä jätin maitotuotteet veke ja lisäsin kasviksii ja salaattii. Lihaa, kanaa ja kalaa mä oon aina vetäny, mut nyt oikeesti puhdasta kamaa. Oon mä myös aina salil käyny, mut esimerkiks et nyt oon tehny penkkiä etuolkapäillä, oli mulle uutta. Nyt oon myös oppinu tekniikkaa ja tulokset on olleet ihan eri luokkaa. Kannattaa panostaa tekniikkaan!

Täs on yks mun esimerkkipäivä viime kesältä:

image_1Aamul herätys seiskan aikaan. Siihen heti puol litraa vettä sitruunalla ja opti-MSM:llä, sekä tietty kahvi mustana ja sit aamuaerobiselle. Monet ei diggaa vetää tyhjään vatsaan treeniä, mut mulle se toimii hyvin ja rasva palaa. Vedän esimerkiks 20 min pyörää, 20min crosstraineria, 20min juoksumattoa ja vähän venyttelyy päälle. Sen jälkeen kaurapuuro, kookosöljy, kananmunan valkuaiset ja tuoreet marjat maistuu hyvälle. Kaikki ainekset vedän vaa’an kautta, jotta mennään optimeilla.

Seuraavan kerran syön joskus 12 aikaan. Silloin yleensä paljon salaattia, tuoreita kasviksia, pinaattia, kanaa ja oliiviöljyä. Tietty käytän myös suolaa joka aterialla. Kolmen aikaan vedän smoothien, jossa on puhdasta protskujauhoo, mustaherukkaa, superfood-jauheita (Maca, lucuma, kaakaojauhe, gojijauhe, luomu-psylium) ja cashewpähkinöitä tai manteleita.

Sit on edes päivän puntti. Salilla ensin kunnon lämmittely jaloille. Tän esimerkkipäivän treeni painottuu enemmän lihaskestävyyteen kuin voimaan, joten ensin Smith-laitteeseen tekemään pudotussarjana kyykkyä. Väliin aina 30 askelkyykkyhyppyä. Kierroksia neljä ja toistoja 25-20-15-12. Sit etureisien ojennuslaitteessa sama homma. Välissä vaan kapeita tasahyppyjä. Täs vaihees reidet on jo aivan törkeessä pumpissa!

Ei muuta ku prässiin, jossa sama sarja jalka kerrallaan. Eka oikee eka ja sit vasen. Välissä aina askelkyykyt takajalka korokkeella. 15 toistoo per jalka. Tää vika on ihan tappo siihen loppuun. Sen jälkeen onki enää vaan pohkeet: viis kierrosta 25 pohjenousua, 20 jännehyppyä, 20 nousua, 20 hyppyä, 16 nousua, 20 hyppyä, 12 nousua, 20 hyppyä, 8 nousua ja 20 hyppyä.

Puhdas protskujuoma heti treenin jälkeen ja sit safkaamaan. Riisii, lohta, kasviksii (munakoisoo, kesäkurpitsaa, parsakaalia yms) ja nääkin tulee taas vaa’an kautta. Illalla vielä sit enemmän protskupitonen iltapala: munakasta yrteillä ja taas kasviksii.

Aamuaerobiset ma-la eli kuus kertaa viikossa. Sunnuntai on vapaa. Iltapäivisin punttihommissa: maanantai jalkapäivä, tiistai rinta-olkapäät-ojentaja, keskiviikko erilaisia hyppysarjoja, pelejä ja spurtteja, torstai selkä ja hauis, sekä sit perjantai taas jalkapäivä. Vatsat pari kertaa vikos kunnolla.

Miettikääpä sitä, et teet tän yhen päivän näin. Sit teet viikon, kuukauden, kuus kuukautta ja vuoden. Kehitystä seurataan koko ajan, ja opitaan tuntee mitä tarviit. Kelatkaa miltä se tuntuu!

Mä, jos kuka, tiedän huonoista sijotuksista. Oon elvistelly ja patsastellu menemää. On ollu Porschet ja parhaat Mersut. Mul on ollu Chervoletin Camarot, pelit ja vempaimet. Oon asunu ympäri maailmaa ja matkustellu vaikka missä. Mut jos mä jotain oon matkan varrella oppinut, jota voin suositella teille: panostakaa itteenne!

image_3 (2)Hoitakaa itellenne personal trainerit, jotka kertoo miten meet eteenpäin. Tai jos ite tiedät asioista, niin pienetkin muutokset ruokavaliossa ja urheilun lisäämisessä vie jo paljon eteenpäin. Sen verran mä kyl vieläki patsastelen ja elvistelen, et mul on kohta Porsche taas alla 😉

Haluun, et saatte kaiken sen, mitä mä tunnen nyt. Kaikki tää hyvinvointi ja terveys… Tää fiilis! Energiatasot, elämänlaatu, kiima… kaikki! Jos sä et koe tätä sijotusta hyväks, mä maksan sulle vaikka rahat takas! Tää muuttaa kaiken!

Mut sit haluun varottaa kans. Nyt eletään joka paikassa sellasta fitness-buumia, joka on vitun vaarallinen buumi. Tekijöitä on ihan kaiken näkösii . Kaikenlaisia viheltäjii… Pitää olla taustat ja kokemus kunnossa, kun lähtee valitsee itelle apuu, koska OIKEESTI täs hommas on kyse urheilemisesta, liikkumisesta ja oikein syömisestä. Nää johtaa hyvään terveyteen ja hyvään oloon. Sitä kaut myös onnellisuuteen ja kaikkeen muuhunki.

Koko tää elämäntyyli ja –tapa ei oo vaan kilpailuu ja hyvält näyttämistä. Tää on ihan pelkästään hyvää oloo. Sitä syö puhdasta ruokaa, urheilee ja liikkuu paljon. Se tuo jo sitä tulosta. Jengi on vähän seonnu tohon buumiin, ja siel käytetään ihmisii hyväks. Hommat pitää olla oikeella raiteella sillon, kun niitä tehdään.

Kaikkien pitää muistaa, et kaikki tapahtuu terveyden ja hyvinvoinnin ehdoilla. Totta kai on määrätietosii ihmisii, joil on kovii tavotteitta. Ne on oma lukunsa ja ne on ammattilaisii nekin. Mut ne ketkä alottelee… pitää tehä asioit mitkä tuntuu hyvältä. Tietenki pitää hastaa itteensä, mut sen takii just on hyvä olla joku ammattilainen auttamassa! Ihan alottelijoille mä suosittelen, et käykää tsiigaa alku.fi –osotetta. Ne keskittyy ihan täydellisesti oikeeseen sulle sopivaan ravintoon ja liikkumiseen. Ja tää on kaukana ammattiurheilusta ja kilpailemisesta – ne tekee hommaa sun terveyden ja hyvinvoinnin ehdoilla!

Haluun viel muistuttaa, et mä oon urheillu aina ja ollu ammattiurheilija. Diggaan täst nykysuuntauksest iha helvetisti. Ihmiset on oikeesti löytäny treenaamisen ja terveellisen elämäntavan!

Mist tultu ja mihin menty

image (2)Mä oon oikeesti muuttunu. Tankkaan hyvää oloo, terveyttä ja onnellisuutta. Sitä mä tarkotan koko täs hommas, et koen ihan sairaasti ennakkoluuloja ja asenteita loppupeleis. Se on sinänsä ihan ymmärrettävää, kun mul on vitun hurja menneisyys. Mut hei! Niin tulee olemaan tulevaisuuski!

Kaikist vanhoist jutuist on menny aikaa. Sen jälkeen uudesta suunnasta on paljo näyttöjä: luottotehtävii Minskis KHL-jengin kapteenina, Bluesissa hoidin hommani esimerkillisesti, ja sit viime kauden näytöt. Mul oli Jokereissa vaikeet lähtökohdat, mut kaikki meni hyvin. Sit oli ne MM-skabat ja tuli hopeet… kultaki oli pienestä kii!

Oon saanu kaikki muutki asiat melkein kuntoon. Vuosien työnteko, avoimuus ja rehellisyys on tuonut mulle juttuja. Kelatkaa, et Fressi otti mut syksyn kampanjaan messiin. Kuka vittu olis uskonut, et mä oon liikuntakeskuksen mainoskasvona vielä vuosii sitte? Nyt oon kannustaa väkee liikkuu ja tekee uutta alkuu itelle. Tää on vast alkuu mullekin ja kaikille mun uusille jutuille!

Mul o helvetin kovat jätkät, jotka jeesaa mua ja kattoo mun perään. Asioita tehään pitkäjänteisesti ja järkevästi. Koko mun tiimi on ihan timanttia.

Sit vois vähän tietenki puhua mun siviilielämästä. Nää kiinnostaa teit kuitenki! Avasin nykytilannetta aika tyhjentävästi jo ekassa kirjotukses, mut tässä vähä lisää.

Virallinen avioero astuu voimaan tänään. Mut niinku yleensä erotilanteissa, tässäkin on niin paljo vihaa ja katkeruutta mukana, ettei aina pystytä ajattelee järkevästi. Mulla on ihan huikee tytär ja meil on hyvät välit sen kanssa. Se täytti just 14 ja varmasti tajuu asioita. Ronja tulee aina olemaan ykkössijalla mun elämässä!

Asiat ei mee aina niinku ite haluis tai niinku leffois. Näit juttuja on saatu eteenpäin ja ne menee nyt omalla painollaan. Elämä jatkuu positiivisella asenteella. On vaan tää hetki ja tulevaisuus. Mä en haluu enää mitään paskaa, enkä myöskään haluu et mua kohdellaan ku paskaa.

Vanhat ja uudet kuviot

image_6Hämeenlinnan suurimies Juha ”Julli” Sulin, maajoukkueen hieroja, anto mulle mielettömän tuen MM-skabojen aikaan. Oli silloin vähän hässäkkää ympärillä. Piti kuitenkin pystyy keskittyy olennaiseen. Julli kerto mulle tarinoita omista jutuistaan ja sano, et kortit voidaan aina jakaa uudestaan, ja asioilla on tapana järjestyä. Tän lauseen oon muuten kuullu yheltä vanhalta Tapulin jätkältä aika monta kertaa, eli sinne terveiset nykyiselle Hämeenlinnan toiselle suurmiehelle!

Ihmiset ei kaikki tajuu kuinka tärkeetä on kuunnella ja tukee… olla messissä, olit sä sit oikees tai vääräs. Kuka loppupeleissä sanoo mikä on oikein tai väärin? Kun on ite kokenu jotain ja saa oikeella hetkellä semmosen tuen… Elämä on muutenki paljo sitä, et jos oot oikees paikas oikeeseen aikaan niin sekin on onnee, joka on ansaittava.

Kun uskoo omaan juttuun, kaikki on mahollista. Kun tulee isoja elämänmuutoksii, niin kortit vaan menee uusiks. Isois muutoksissa vanha yhteisö ja ystäväpiiri vaan muuttuu. Nyt oon ite huomannu sen saman.

Mul on kuitenkin rytissy niin monta kertaa elämän aikana erilaisissa jutuissa, et tiiän mistä puhun. Haluun tuoda esille sen, et kuinka nuori mä loppupeleis olin, kun pääsin aallonharjalle. Vuonna 1996 vietin ekat vuodet pelikiellossa SM-liigasta huumetuomioiden takii. Sillo Frank Moberg anto mulle kiistattoman tuen ja on se kelle kuuluu suurin kunnia mun mielettömästä urasta. Se oli yks suurimmista syistä, et lätkäura jatku sillo. Mr IFK anto mulle tuen, ja kävi mun kanssa kahestaan Meilahdes päihdehoito-ohjelmas. Mut testattii ja mä tosissaan irtauduin kaikesta.

Siit alko himmee nousu ja pelikieltovuoden jälkeen voitettiin IFK:lla mestaruus. Pääsin ekaa kertaa MM-skaboihin 1998, ja me mentiin finaaliin asti! Hävittiin Ruotsille finaali, mut mä pääsin tähdistökentälliseen heti ekoissa kisoissa. Ja tällöin mä olin vasta 23-vuotias. Mä, agentit ja muut kuvitteli, et tulis lähtö Pohjois-Amerikkaan ja Kaliforniaan.

Mut oli jo varattu 18-vuotiaana LA Kingsiin vuonna 1993 erinomaisesti menneiden junnu EM-skabojen ja U20 MM-skabojen johdosta. Mut raaka menneisyys taas hidasti kaikkee. Ne sano, et ei vaan oo viel aika. Tuli toinen vuos IFK:ssa ja mentiin taas finaaleihin asti. Hävittiin Tepsille, ja sit lähin suoraa taas MM-kisoihin. Taas sama juttu: päästiin finaaliin asti, mut hävittiin se. Tällä kertaa Tshekeille ja jatkoajalla. Olin todistaa aika läheltä sitä maalii… Pääsin taas tähdistökentälliseen.

Kisojen jälkeen 24-vuotiaana sain vihdoin NHL-sopparin. Eka kausi Losissa ja yhen vuoden diili. Lähtö treenileirille viivästy, kun ei ne meinannu päästää mua sisään maahan vanhan rikosrekisterin takia. Mun asianajajat teki duunii, et sain sen työviisumin. Pääsin lähtee vasta pari kuukautta myöhäs. Muut veti harjotusleirin ja sarja oli ehtiny jo alkaa.

Raivasin kuitenki tän jälkeen paikkani miehistöön loppukaudeks. Sain loistavasti menneen kauden jälkeen kolmen vuoden jatkodiilin Losiin. Pari ekaa kautta menikin Losissa, mut Tapulin poika ja Hollywood oli vähän huono yhtälö näin jälkikäteen ajateltuna. Ja uskokaa mua kun mä sanon, et siel ehti sattuu ja tapahtuu kolmen kauden aikana mitä ihmeellisempii juttuja… Mut säästetään jotain juttuja tulevaisuuteen 😉 Losist mut treidattiin sit Nashvilleen.

image_7 (2)Se oli uskonnollinen country-kaupunki, joka ei sopinu mulle hirveen hyvin. Treidi tapahtu kuukaus ennen runkosarjan päätöstä ja ”kesälomaa”. Mul oli vuos jäljellä mun tokaa NHL-sopparia, jonka ehtoihin oli kuulunu ekasta päivästä lähtien NHL:n päihdeohjelma ja testit.

Mä pelasin Nashvilles kauden loppuun, ja sen jälkeen palasin Suomeen viettää kesälomaa. Sit mulle soitettiin, et jos haluun jatkaa mun NHL-uraa, mun pitää mennä takas jenkkeihin ja Las Vegasiin viiden viikon päihdehoitojaksolle. Täs vaihees mä viel halusin hoitaa homman silleen, et NHL-ura jatkuu, mut täytyy sanoo et nää laitokset oli tullu tutuiks jo muutaman kerran NHL:n aikana.

Lensin Vegasiin ja viis viikkoo oli samaa rutiinii. Aamul aamurukoukset. Sen jälkeen ryhmäterapiaa. Iltapäiväl kahenkesken lääkäreitten kans, ja sit mahis parin tunnin treeniin. Illalla ympäri kylää AA- ja NA-kerhojen kokouksissa. Voitta olla varmoja, et tuli muutaman kerran mietittyy, et MITÄ VITTUA MÄ TÄÄLLÄ TEEN… Lensin Vegasista suoraan Nashvilleen jo kuukautta ennen ku harjotusleirin piti edes alkaa.

Takasin Nashvilleen

Se oli torstaipäivä, kun mä lensin Nahsvilleen. Coachit ja muut oli mua vastassa ja vei mut hotelliin. Mul oli päällä sillon varmaan joku ”katkenneen kesäloman” –katkeruus… Mun sisällä asuva peto pääs irti…

Sit oli jo maanantai, kun mä heräsin mun sviitin lattialta kaikki vaatteet päällä. Olin vetäny kaiken mahollisen to-ma, ja kattelin siit lattialta coachii sekä hotellin henkilökuntaa silmii. Ne kerto, et ne on mun puolella ja kohta tulee NHL:n lääkärit ottaa testit. Mä pistin röökiks ja jäin odottelee. Sit jäin taas kii testeissä, ja mulle langetettiin kuuden kuukauden pelikielto liigan toimesta.

NHL:n lääkärit soitti mulle Losista, et pääsenkö ite takas sinne. Sanoin et joo… Noh, sitku jengi oli häipyny ympäriltä mä päätin ottaa viel muutaman päivän omaa lomaa. Lentokentälle lähdön sijasta vaihdoinki vaa hotellii. Sit muutama päivä lisää juhlimista country-laulajien ja niiden managerien kanssa, kunnes NHL:n lääkärit soitti, et ne tulee hakee mut. No nehän sit tosissaan tuli hakee 🙂 Lennettiin niiden kanssa ykkösluokas takasin Losiin ”klinikalle” keskustelee mun pelikiellosta.

Mies oli takas laitoksessa. Siel mä sit kattelin peiliin ja tein oman päätöksen. Mun paluu olis vaatinu liian monen kuukauden päihdeohjelman, ja koko ura siel ois vaatinu liikaa. Näin jälkikäteen kelattuna noi vaatimukset oli mun parhaaks, mut sillon ne vaan oli liikaa. Ai miks? Niin eiks kaikki muutokset lähe susta ittestäs, häh?

Niinku aikasemmin sanoin, et jos sä et ite oo valmis muutokseen, ei kukaan pysty sua auttaa. Ja täs tullaan siihen, et täs maailmassa kaikki on susta itestäs kii, et mitä sä haluut… Kuinka paljon sä haluut asioita, ja kuinka paljon sä oot valmis tekee niiden eteen duunii. Mä uskon, et jos sä tarpeeks haluut, kaikki on mahollista!

Mä otin vastaan sen kuuden kuukauden pelikiellon, joka käsitti kaikki maailman sarjat. Mulle tuli sit välivuosi lätkäs, kunnes palasin HIFK:n paitaan. Taas alko menee lujaa kentällä ja sen ulkopuolella. Oli monta hauskaa kautta, joihin voidaan palaa joskus myöhemmin. Emmä jaksa kaikkee täs alkaa jauhaa, mut halusin kertoo miten mun NHL-ura sai päätöksensä.

Sit tuli muutokset seuran kans, kun meni tiet ristiin. Mä lähin Ouluun, jossa alku oli helvetin hyvä. Silloin ekaa kertaa rupesin oikeesti panostaa hommaan täysillä. Oulusta mä haluun sanoo sen, et se oli hieno paikka täynnä hienoja ihmisii. Mä todellakin viihdyin siel helvetin hyvin! Se nousukiito poikkastiin sit poliisin toimesta aikasemmin kesällä tapahtuneista jutuista, mitkä ei liity mihinkään. Tässä yhteydessä voin vaan sanoo, et täysin avoimesti ja rehellisesti kyse oli vain velanmaksuista. Maksoin ihan omia velkojani pois. Mut silti tuli tuomiot ja pelikielto taas vuodeks.

Kaiken tän paskan jälkeen mä itekki kelasin jo, et tää oli tässä. Mun ura oli tullu päätökseen 33-vuotiaana. Mut sit sain mahiksen lähtee sinne Saksaan ja Hampuriin, missä meni pari vuotta. Hampurin reissusta suurin kiitos kuuluu Boris Caplalle ja silloselle hullulle coachille, jotka halus mut sinne. Sit tuli Blues, Minsk ja Jokerit. Näistä jutuista voi lukee enemmän viime kirjotuksesta, jos kiinnostaa. Täs on siis rytissy niin paljon aikasemmin… Nyt on sit rytissy siviilipuolel.

On kyl ollu taas hienoo elää tätä… ja oikeesti mä rakastan tämmösii tilanteita ja hetkiä, kun asioita pitää heittää positiiviseks. Nyt oon vihdoin nähny ketkä on niit oikeita ystävii, ja ketä oikeesti kiinnostaa minä ihmisenä. Näkee ketkä tosiaan on sun puolella ja kiinnostuneita mitä sulle oikeesti kuuluu. Ketkä aidosti välittää ja rakastaa. Sattu tai tapahtu sit mitä vaan.

Loppuräpit ja uusi alku

image_4 (2)Täs ehti mennä pari kuukautta ekasta kirjotuksesta, mut ne asiat mitä sillo kirjotin, on vaan vahvistunu. Kaikki on vaa selkeytyny omassa pääs. Kaikki mitä mä haluun tältä hetkeltä ja tulevaisuudelta. Ollaan Nannan kanssa löydetty vielä syvemmin toisemme… paljo uusii puolii ja juttuja. Meiän kaveripiirit on alkanu yhistymään, ja meiän perheet on ottanu tän jutun todella hyvin vastaan.

Mä tuun kertoo mun yhteistyökuvioista listää myöhemmin, mut haluun viel sanoo: tää Fressi on yks juttu, joka tuntuu omalta. Puhutaan just mitä mä haluun. Mä tuun kuntoilee todella kovaa mun loppuelämäni ja oo löytänyt mun kutsumukseni. Mä haluun antaa takas ja kannustaa ihmisii tekee muutoksen.

Mun yks unelmista on joskus omistaa oma sali, ja mullahan on tapana toteuttaa mun unelmat 😉 Saleja on tullu nähtyy ympäri maailmaa, ja jossain kohtaa on aika pistää oma setti pystyyn. Tähän tuun palaa kans viel monta kertaa myöhemmin!

Ja Sellanen viel, et mä oon saanu niin paljon yhteydenottoja ja pyyntöjä elämänkerrasta, et kai sekin joskus tehdään. Tulishan siitä varmasti yks kaikkien aikojen suomalainen urheiluelämänkerta kaikkine säätöineen ja seikkailuineen 😀 Vai luulitteks te, et täs oli nää mun tarinat, häh? 🙂

Ekas blogissa mä kerroinki, et Thaimaassa on hommat käynnistyny. Nyt siel on jo rakennuspuuhat täydessä käynnissä. Iso-J on mestoil ja sielki kaupunki o meidän 😉

Just alko koulut. Tsemppii kaikille koululaisille ja opiskelijoille. Varsinkin niille, jotka alottaa nyt jotain uutta ja haluu eteenpäin elämässä. Muistakaa se positiivisuus… se vie teiät ihan vitun pitkälle! Asenne, positiivisuus ja aitous. Välil pitää mennä pari askelta taaksepäin, et voi mennä taas isosti eteenpäin.
Ja hei! Mä täytän maaliskuussa 40-vuotta! Vedän kaikki pelis. Liekki palaa ja silmät roihuu. Ei mikään oo niin vakavaa. Elämäst pitää nauttii… pienistäkin asioista… kesästä ja jäätelöstä. Välillä lähtee toikin vähän lapasesta, niinku mul aina kaikki! 🙂

Muistakaa, et vaikka kaikki on muuttunu, niin eihä täs mikään oo muuttunu. Aiheet ehkä. Hienointa täs kaikessa on, et kaikki tietää mikä on meininki. Mieli on niin vahva, et jos sä et päästä sinne paskoja juttuja ja sä uskot ittees, niin se pysyy ihan mielettömänä voimavarana. Sä opit ihan helvetisti juttuja ittestäs! Sun pitää uskaltaa mennä uusille alueille, eikä pidä pelätä uutta – päinvastoin! Kaikki uus tekee susta vaan vahvemman, ja se on loppupeleis vaan kokemuksia elämästä.

Eiköhän täs ollu taas ihan riittävästi matskuu. Palataan taas tos kauden alkutaipaleen jälkeen. Kohta tulee talvi ja päästään heittelee toisiamme lumppareilla sekä käymää avannossa uimas. Tätä ennen nautitaan syksystä, sateista ja ukkosista. Pimeyden voimat on aina läsnä. Olkaa ilosii ja positiivisii ja jeesatkaa frendejä. Pitäkää huolta läheisistä ja nautitaan elämästä. Life is good!